Plussakeli

Eilen ,aamulla herätessä, en tajunnut kuinka upee ilma ulkona oli. Neuvolaan ajaessa, tuntui , kun kevät olisi saapumassa. Tiet vähän sulia, aurinko paistoi ja ilma tuntui kasvoihin jotenkin lämpöseltä.
Autosta astuin pihalle , semmoinen ihana tunne tuli sisälleni , samalla kurjuus taas iski, kun muistin surun , mistä on aikaa, vasta viikko.

Olen nukkunut pian viikon huonosti öitäni, levottomasti, kaikki pyörii päässä. Aamulla ajattelen, etten tänään jaksa nousta , pieni vauva kumminkin muistuttaa siitä , että tänään on noustava . Tämä ilma tuo hyvää oloa , mutta samalla mieleen tulee, kumpa tänään kaikki olisi toisin . Ei ole , se pysyy samana ja samalla koitat tehdä selvää reittiä ajatuksillesi.

Ruoka ei maistu ja samalla hiipii mieleen, että voisnko nyt mennä päiväunille , tästä istumalta. En voi , sitä en voi tehdä. Näistä lapsista täytyy huolehtia ja arjen täytyy pyöriä. Suruun en voi jäädä, samalla lykkään sitä taas eteenpäin . Kunnes kun autoon istun, pistän rauhallisen biisin soimaan radiosta , purskahdan itkuun . Kuinka paljon minua koskee , emmä voi sitä muille kertoa, näyttää ja kotona kukaan ei ees kysy multa, että kuinka sä tänään voit , mitä ajatuksia sinulla on .

Mieheni laittoi viestiä eilen päivällä , että olisko tänään se päivä, kun mentäis porukalla retkelle. Vastasin hänelle , että juu , kun on niin hieno ilma . No, hän saapuu töistä kotiin, niin ei se mennytkään ihan niin helposti kun kuvittelin sen menevän . Odotusta oli .
Mies rupesi tekemään eväitä , mulle iski samalla kamala väsy ja ärsyynnyin ihan täysin kaikesta ja ei todellakaan kiinostanut mikään retki, kunhan olisi vaan saanut jäädä nukkumaan sohvalle. No siinä rauhallisesti yritin koota itseni ja rauhallisesti etenin ja samalla tiuskin miehelle , että kotio jään.
 Kumminkin puin vaatteita päälle . Kamera roikkuun kaulalle ja menoksi . No vähän matkaa kävellen eteenpäin , herppaannuin taas , kun oli väärät kengät jalassa tämmöisellä jäisellä tiellä.
Minähän sitten palasin takasin ovet paiskoen vaihtamaan kengät ja samalla kiroillen , kun täytyy oikeen raahautua ulos asti, jonnekkin retkelle, ei ollut kiinostusta ollenkaan .

Silti laahustin eteenpäin , kun muut olivat jo pitkällä eteenpäin . Tiesin kumminkin mihin suuntaan mennään. En pitänyt yhtään kiirettä, vaikka tuli mieleen , että sillä miehellä taitaa mennä hermot seuraavaksi . Eipä mennytkään . Minä etenin hiljaa eteenpäin ja kuvasin kaikkee ja harjoittelin eri kuvaamistyylejä (ihan hyvää terapiaa).

Puun tuoksu valtas metsäpolun 

 

Vihdoin pääsen sitten siihen paikkaan, missä ollaan rauhassa, vielä valoisaa ja nautitaan tunnelmasta, metsän hiljaisuudesta, ihanasta ilmasta, pienestä viileydestä ja toistemme läsnäolosta . Minä nautin ja herkut maistuivat hyviltä ulkoilmassa .

 

Ihana hetki

Kahvi maistuu ulkoilmassa parhaalta

 

Jumbo

Topi

Hämäryys tuli ja lähdettiin kotia kohti

 

Ihana retki takana. Hyvä, kun mies patisti mut lähtemään ulos. Ulkoilma tekee ihmeitä. Muistoja kertyy lapsille , toivottavasti hyviä semmoisia . Minä aina kameran takana , jostain kummansyystä ;)

Nykyään saunon tosi paljon , saatan samana viikkona, jopa kolmekkin kertaa saunoa, jos vaan mahdollista. Sinne meen rentoutumaan ja miettimään asioita , eilenkin siellä vierähti melkein tunti.

 

<3 Alina