Erehdyin viime viikon tiistaina avaamaan telkkarista väärän kanavan tai se jäi oikeestaan vahingossa päälle, kun selailin muita kanavia . Kanava nelonen. Sieltähän alkoi hottikset-sarja . Silloin , kun mainostettiin sitä ohjelmaa, ajattelin , että toi tarvii nähdä. Unohdin kumminkin koko ohjelman . Tästä tää sitten alkaa...
Ensimmäisenä tuli se Bile-Dani ja mulla rupes kiehuu. Miten joku semmonen , joka kuvittelee olevansa joku hyvän näköinen ja ylistää itseään yli kaiken voi olla noin pönttö. Todellakaan sä Dani et ole mikään täydellinen , äläkä muistakaan vaadi sitä. Sä nyt vasta ootkin ihan pelle.
Minä joka en ikinä arvostele ketään negatiivisesti , että ajattelisin pahaa , niin tää sarja sai mut kyllä hermonpartaalle. Ei täydellisiä ihmisiä ookkaan ees , niitä voi etsiä kyllä ihan mistä vaan ja kuinka kauan vaan , muttei niitä löydy.
EN minäkään mikää täydellinen ole, mutta en tarvi myös mitään täydellisiä ihmisiä elämääni.
Mitä sillä on väliä onko käynyt salilla jatkuvasti, onko kaatanut montako naista ja mitä kauneus tuotteita käyttää. Mun mielestä , se minkälainen on ihminen sisältä on ok tapaus , ei se joka on maailman komein ja pönttö päästänsä ja ei ole käytöstapoja.
Miten jotkut naiset voivat nähdä siinä miehessä jotain hyvää, mua ainakin oksetti . Ja sarja on ihan typerä, enkä kato sitä enään toiste.
Ja myös se , että näkee niitä "täydellisiä " naisia . Ylistetään kaikkee ja eletään omassa ympyrässä.
Onko se nyt sitten hienoo , kun ei ole enään sitä aitoa itseään . On silikoonit, tekoripset ja kaikkee muutakin . Pinnallista kauneutta , onko se hienoo?? Ja puhumattakaan siitä , että ollaanko ala-koulu ikäisiä vai ollaanko aikuisia . Joillakin ihmisillä on vissiin vaikeuksia esim. tervehtiä . Tätä näkyy tässä naisten maailmassa . Ei kukaan ole niin hyvä , etteikö voi tervehtiä toisia , se vaan kuuluu hyviin tapoihin. Mutta jos tosiaan vaan näkee itsensä ja luulee olevansa täydellinen ihminen , mitä ei ole ees , niin voi jokainen mennä itseensä ja miettiä , minkätakia käyttäytyy lapsellisesti toisia kohtaan .
Minä murehdin aina kaikkea. pelkään ja mietin liikaa asioita ja annan välillä tunteelle vallan . Mulla ei ole varaa arvostella toisia , ei ees henkilökohtaisestikaan . Yritän ymmärtää ihmisiä , mutta välillä en vaan tajua .
Mulla on myös niin , että aina kun luulen olevani oikeessa jossakin asioissa , yleensä olen ( ihmistuntemus) Osaan lukee ihmistä päältä, koska kokemusta on ja niitä seuraan , kyllä toisten ihmisten käyttäytymisestä osaan jo arvata loput.
En halua puhua itsestäni , en yleensä ees puhu mitään mikä koskee mua , pakenen ja välttämättä en käsittele sitä asiaa enään , kun vast ajoskus vuonna jotain . Jos joku kysyy multa jotain , mikä liittyy muhun , yleensä vastaan tai en halua vastata jolloin jätän vastauksen väliin.
Havahduin yks kerta , yhdessä paikassa missä vietin iltaa kavereiden kanssa . Tuntematon ihminen kysyi multa, miks en ole puhunut moneen aikaan mitään tai osallistunut keskusteluun . Se on totta en osallistunut , ainakaan puhumalla päälle . Olen kuuntelija tyyppiä ja jos jossain vaiheessa tulee semmonen väli että voi puhua niin puhun . Mitä siitä on hyötyä jos kaikki huutaa päällekkäin . Puhuu jos semmoinen mahdollisuus tulee, muulloin on hiljaa .
Ja osaan nauttia kavereiden seurasta , silloin voi olla rennosti ja mulla on kyllä hauskaa .
Ja jos joku kehuu mua, en osaa ottaa sitä vastaan . En pidä itseäni mitenkään erikoisena , olen ihan tavallinen . Yks kaveri joskus sanoi minulle: " olet aina niin huoliteltu " Mutta tähän vastaan, etten ole. Kotona kuljen ilman meikkiä, kauppaan lähden usein ilman meikkiä ja kotivaatteissa. Miks tarvis laittaa itseään aina parhaimpiin vaatteisiin tai meikkiin . En halua , enkä jaksa laittaa itseäni jatkuvasti. Voisin muuttaa itsessäni vaikka mitä . Kolmen lapsen syntymän jälkeen tuntuu, ettei kroppa ole enään missään kunnossa. Haluaisin , että olisi kunnossa , niinkuin silloin joskus nuorempana .
Kerran pidin häissäni hiuspidennyksiä, sen jälkeen päätin etten ikinä enään ota semmosia . Tekoripsiä olen kerran pitänyt semmoiset hapsut , niitäkään en ehkä enään ota , silikooneista haaveilen, mutta saavat jäädä sinne missä ovatkin. Ainoastaan ripsipermanenttia olen ottanut useammin, siitä tykkään , ei ole tekoa. Kasvohoidossa käyn silloin , kun mahdollista. Parturissakin useasti hiuksiani värjäyttänyt. Särkylääkkeitä/ Antibiootteja en syö ellei ole pakko . Tatuointeja olen ottanut( pienen kokoisia ja usein piilossa ) .En tykkää käyttää pajastavia vaatteita. Välillä mua naurattaa niin , että saatan naureskella yksinäni kippurassa vaikka olisin jossain kaveriporukassa , muutan vaan joitain asioita päässäni, että rupee naurattaa ja sitä voi jatkua jonkin aikaan ja kyyneleet vaan valuu . . . se on sitä mukavaa elämää ja keho rentoutuu .
Mistä itsessäni tykkään : Olen tyytyväinen kaulasta ylöspäin :) Mutta välillä tuntuu, että tykkään koko kropasta , ainakin aamulla , sitten iltaa kohden näyttää kaameelta ( kai se on vaan mun päässäni ) .
Olis hyvä, että ihmiset ajattelisivat omaa hyvinvointia , eikä havittelisi sitä täydellisyyttä vaikka sillä , että laittaa kropan kovaan rääkkiin tai alkaa laihduttaa liikkaa itseään ja sairastuu lopulta . Minä itse en ole mikään kovin laiha ( tai olen normaali kokonen ) silti haluan pudottaa painoa vaivaiset 4 kiloa , tiedän kuulostaa hullulta , olen silloin aika rajoilla ali ja normaalipainon kanssa .
Mummin viimeisin huomautus oli , että " mikä tossa on" luulin hänen näyttävän mun korua , mutta hän katsoikin mun solisluuta joka näkyy vahvasti ja osoitti sitä ja sanoi : " koita syödä" . ( mulla ny aina on se näkynyt , en saa sitä pois ) Mummin mielestä olen ollut aina laiha , usein sain siitä kuulla ja usein vastasin vaan , että: " joo joo". Nytpä kukaan ei enään huomauttele niistä asioista , mistä mummi huomautteli ( välillä kaipaan niitä ja myös niitä hupsuja huomautuksia ). Välillä tuntuu elämä ihan mahdottomalta , ilman mummia. Se ymmärsi mua ja oli elämän kokemusta. En voi kysyä häneltä neuvoja .
Mutta olishan se hienoo näyttää missiltä :D Mutta en haluais kyllä. Kerran ajattelin laittaa hakemuksen yhteen tv- ohjelmaan olisko pari kuukautta sitten ja olin jo yön alussa laittamassa ( ei mikään missi ohjelma ) yhteen liikunta juttuun. Niin aloitin tekee hakemusta ja pähkäilin ja olin melkein lopussa ja päätin etten halua kyllä yhteenkään ohjelmaan ainakaan vapaaehtoisesti. Pyyhin kaikki tiedot ja sammutin koneen . Jälkeenpäin ajattelin , että ihan hyvä kun siinä vaiheessa keskeytin . Ei musta oo siihen . Ja olis toinenkin ohjelma mihin olisin voinut itseni ilmoittaa, en halua julkisuutta .
Välillä ajattelen myös tästä blogi jutusta , että koska lakkaan kirjoittamasta ja laittamasta kuvia tänne . Jotenkin en vaan halua avata elämääni liikaa kaikille , kun ei ole mitään suurta kertomusta mun elämästä. Tai olis, mutta en halua vaan asioista puhua .
Hyvää viikkoa kaikille .
<3 Alina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti