Mitäs se toi tullessaan...
Aamulla herään siihen, kun poika tulee ilmoittamaan taxin olevan pihassa . Mitä ihmettä, mitä kello on , katsotaan vaatteet, vauhtia, reissuvihossa asiaa kun kiireessä sen kirjoitin, ehtii ehtii , hoputan , vaatteet päällä ja ulos---> mitä ihmettä, taxia ei enäään missään .
Pieni miettimismyssy päähän ja mitä sitten tehdään kun taxikuskeja on kolme ja kenen numeroon soitan kun on vaan yksi numero, no yritetään soittaa siihen pää numeroon , sille ainoalle oikealle taxikuskille joka ottaa vastuun. Sitten saan onneksi hänet kiinni äkkiä ja siinä sitten sivussa vaan päätin että kello on ton ja ton verran , poika ehtisi syömään aamupalan kotona ja mä ehtisin ihan hyvin viemään sen eskariin mihin on automatkaa noin 10-15 minuuttia ja onneksi ei ole liukkaita kelejä.
Siinä sivussa piti miettiä että voisin ottaa tytön mukaan kun hän on kerran hereillä , no ääneen mietin ja tyttö valitsi mummun. Joka perjaatteessa asuu naapurissa , ainakin suurimmanosan ajasta, kiitos nyt voin äkkiä pirauttaa hänelle , jos hän ehtisi saapua paikalle ajoissa , no jalkasin tietenkin ihan vierestä ja hetki siinä vaan menee.
Päästään vihdoin lähtemään ja kaasu pohjaan , mutta kumminkin rauhallisesti eteenpäin. Pojalta kyselin neuvoja kuinka taxi toimii, mihin jättää, onko joku vastassa jne. Sain hyvin tentattua poikaa ja ymmärsin. Päästiin pihaan , onneksi sammutin auton sen ajaksi, kun menin auttamaan poikaa ulkovaatteiden kanssa . Ulkona oli vastassa mielestäni koulukäynninohjaajat. Moi sain niiltä ja selitin ,että mun vika oli myöhästyminen ( Ei ole mun tapaista ) syksyn ensimmäinen. Ei ne kyllä paljoo välittänyt , eikä mennyt pojan kaa laittaa ulkovaatteita, johtuikohan siitä kun olin siinä ja mun piti itse hoitaa se tilanne.
Enkä muistanut pientä vatsaani , joka joutui nopeisiin reaktioihin ja sen piti vaan kulkea mukana , ihan sama mikä tahti, mutta piti toimia nopeasti ja ajatella reippaasti kuinka toimia .
Minä, joka olen kulkenut aina kouluun, harrastuksiin ja kauppaan kävellen tai pyörällä ( tosi harvoin sain mitään autokyytejä, niitä oli turha pyydellä ) toivoisin edelleenkin , että kumpa olisi samallainen mahdollisuus , ettei aina autolla joka paikkaan . Se helpottaa paljon kun on oma auto tai joku taxi palvelu, mutta eihän nekään nyt aina putkeen mene. Yksi asia aina enemmän hoidettavana.
Enhän minä nyt ole tottunut taxi-elämää ja tuntuu edelleenkin että täytyy tottua kaikkeen , täällä maalla ja varsinkin sitten, kun vauva tulee, kuinka pysyn kärryillä ainakin ne ensimmäiset viikot väsymyksen kanssa.
Niinkuin mies sanoi minulle, että täytyykö sun aina yrittää kovasti pärjätä ( kun kuunteli illalla mun valitusta selästäni ) että pyytää apua anopilta, no enhän minä voi, KUN MÄHÄN PÄRJÄÄN HYVIN ITSE !
Tässä vaiheessa jo stressi taso korkealla , mutta oli jatkettava ...
Koko talo oli siivottavana ( Mun tapaista ja mitä mies ei ymmärrä ) Sen mielestä mä olen viime aikoina siivonnut ihan tarpeeksi , ihan jo hulluuden puolelle saakka.
Pistin kynttilävaloa ja hösseliksi ( Imurointia, pölyn pyyhkimistä , keittiön ja kodinhoitohuoneen siivous , makuuhuoneet kuntoon ja taas jonkun huonekalun siirtämistä ) .
Kun mies tuli kotiin pistin sen hommiin kääretorttupohjan tekoon ja sivussa nalkuttaen jatkoin hommia, kun alaselkä jo huusi hoosiannaa ja siinä sitten sivussa vähäksi aikaa sohvalle pitkälleen kylkeä kääntäen ja taas jatkamaan .
Sitten oli se hetki, tytön nimipäivä tee/ kahvi hetki, lähi naapureiden kanssa .
 |
| Omaa tekemää mango/ kerma kääretorttua |
Ei aina tule juotua nimipäiväkahveja. Nyt innostuin, mies oli sitä mieltä ,ettei tarvi.
Minä olen tottunut siihen, että nimipäivä on yksi pienistä juhlahetkistä ihan vaan pienessä sukulaisympyröissä, tai ystävänaapureiden kesken juodaan kahvit ja jonkun pienen paketin voi viedä / antaa. Itse olen tykännyt tästä tavasta , kiitos sukulaisten.
Olen ihastunut omaan tekemään kääretorttuun kun täytteeksi voi laittaa ihan mitä vaan keksii. Eilen sitten tein kahta eri: 1) mangososetta ja vispikermaa 2) mansikkarahkaa kaupan ja vispikermaa , ensimmäinen parempi, tykkään , vaikka se toinenkin oli herkullinen. ( Kuvassa näkyy vaan se mango/ kerma täytteinen kääretorttu ) .
Vauhtia riitti, mukavaa oli.. pienet yhteiset juttu tuokiot ystävien / sukulaisten kanssa ovat tärkeitä, minulle ainakin , TYKKÄÄN .
Illalla sitten selkä kiitti päivän työstä niin että oli vaikeuksia kääntää kylkeä , joten tänään rauhallisempi päivä , jonka aloitin kaakaon juomisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti