Keittiö , kodin sydän

Marraskuu , jee . Keittiö käytössä. Vihdoinviimein .
Kamera elellyt kaapissa , stressi kova , jännitystä, odotusta , kiukkua, vihaa , valvomista , vähäisiä yöunia. kolme lasta ja pienin pian vuoden . Koululainen , kerholainen, kiukkuinen äiti, erittäin stressaantunut mies ja parisuhde koetuksella .

 

Noin viisi kuukautta , remontti ei sovi mulle . Pitkä pinna , painoin meneen , hoidin sen mitä pystyin lapset ja kodin siivouksen mihin pääsi siivoomaan . Pölyn keskellä sai olla , huoneet sekasin tavaroista , rakennuspölyä joka paikassa. Pakoon oli välillä mentävä kaikkee , että pää pysyi kasassa . Miten jaksoin tätä kaikkee, välillä varmaan niin että olin jo luovuttamassa moneen kertaan . Ulkoo kuljettiin wc/ pesutiloihin , lapsi kainaloon ja ruokailtiin viereisessä mini "vierasmajassa " mikä sijaitsee samassa piha piirissä , vaatteet olivat hukassa , kesällä ei onneksi niitä hirveesti tarvittu.
Siellä majassa , olo oli kun olisi ollut miesten kahvihuoneessa työpaikalla. En todellakaan siivouksesta huolehtinut( ei ole mun tapaista ) kengillä oltiin ja mulle oli ihan sama , oliko matto märkä vai mitä. Ainoastaan pöytätaso piti pyyhkiä sillöin tällöin , että teki mieli ruokailla.

Kertakäyttöastioita meni varmaan 100 € ja mikroruokia jonkin verran . Ulkona matkaliedellä välillä tuli keiteltyä jotakin ja roskapussi aina täynnä . Kerran päivässä käytiin naapurissa syömässä  kunnon ruoka ja muulloin tosiaan jotain minkä pystyi laittaa mikroon , leipäkoneseen tai vaan äkkiä suuhun . Kodinhoitohuone  ei näyttänyt enään semmoselta missä tehdään pyykkihuoltoa, se näytti eteiseltä. Ei missään mitään järjestystä. ÄRSYTTÄVÄÄ.

 

Ei siis ole paljoo kuvia, kun ei kiinnostanut ottaa kuvia mistään , kun ärsytti . .. :D
Asuttiin siis remontin ajan pikku mökissä, ahtaaksi kävi . Iltoja vietettiin sie , telkkaria katsoen . Ei hirveesti vieraita , mihin semmosetkin olis mahtuneet. Makuuhuoneet olivat käytössä, nukuttiin remontin keskellä. Paljon olis tehtävää viellä:  siivoomista , pölyjen pyyhkimistä, imurin hurinaa ja tavaroiden laittaminen paikoilleen . Mutta se on onneksi pientä verrattuna siihen remontin keskellä asumiseen .

Tarkoitus oli aloittaa remontti heti kesäkuussa, kun koulut loppuivat , se vaan venyi ja venyi. Remontti aloitettiin vasta juhannuksen aikoihin . Kaikki revittiin sisällä auki keittiössä ja olohuoneessa , iso uuni purettiin kokonaan . Kattoo nostettiin keittiössä , kattoikkuna laitettiin paikoilleen ( sekin idea tuli ihan yllättäen ) Ideoita sieltä , täältä, tuolta ja toteutukseen .

 

Lattiamateriaalin valitsin jo aikoja sitten , tiedossa oli jo minkä värisen keittiön haluan , minkä tyyliset kaapit , pöytäpinnat ja mitkä valot kattoon . Yks idea toteutettiin , kun näin mallin , sen on oltava  tässä keittiössä .
Tällä kertaa tapetteja ei kierrelty monena päivänä , eikä  laattoja katsottu monesta eri kohteesta . . . Voin sanoa, että tämä näyttää siltä, mitä ajattelinkin . Yks kaappi tilaus vielä tehtiin , pian sekin tulee ja saadaan paikoilleen , mutta sekin on pieni juttu enään . Yläkaappien alle tulevat ledvalot ovat vielä vaiheessa , pärjätään kattovaloilla mainiosti siihen asti , eikä niissäkään ole enään paljoo kesken .

 

Ruokaa ollaan tehty jo parikin kertaa uudessa keittiössä. Istuttu iltaisin rauhallisesti, ei kiirettä mihinkään pöydän ääressä jutellen . Parasta , kun saa aamuisin vaan kävellä suoraan keittiöön keittelemään kahvia laittamaan lapsille aamupalaa . Saa käydä wc tiloissa ilman ulkovaatteita . Saa tehdä pyykkihuoltoa ilman että kompastuu ulkovaatteisiin . Saa vaan olla täällä sisällä kokoajan , eikä tarvi pienempää siirtää pois rakennustyömaalta ja saa todellaikin liikkua vapaasti koko talossa .
Ja pian voi pyytää vieraita kylään , se on PARASTA .

 

 

Nyt siihen keittiöön , vanhaa ja uutta. unohdin vanhan kuvaamisen kun oli kaapit paikoillaan, mutta siitä näkee siltikin sen mitä tarvii . . .

 

 

 

 

 

 

 

Eli olohuoneesta puuttuu vielä huonekalut ja sähköt täytyy liittää . . .
Semmoinen remontti . . . Uutta remonttia odotellessa. . . ;)
Hyvää päivän jatkoa kaikille <3 Alina

" Täydelliset "

Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta , avaanko vähän omaa elämääni . Päätin nyt sit yrittää kertoa jotain . . .
Erehdyin viime viikon tiistaina avaamaan telkkarista väärän kanavan tai se jäi oikeestaan vahingossa päälle, kun selailin muita kanavia . Kanava nelonen. Sieltähän alkoi hottikset-sarja . Silloin , kun mainostettiin sitä ohjelmaa, ajattelin , että toi tarvii nähdä. Unohdin kumminkin koko ohjelman . Tästä tää sitten alkaa...

Ensimmäisenä tuli se Bile-Dani ja mulla rupes kiehuu. Miten joku semmonen , joka kuvittelee olevansa joku hyvän näköinen ja ylistää itseään yli kaiken voi olla noin pönttö. Todellakaan sä Dani et ole mikään täydellinen , äläkä muistakaan vaadi sitä. Sä nyt vasta ootkin ihan pelle.

Minä joka en ikinä arvostele ketään negatiivisesti , että ajattelisin pahaa , niin tää sarja sai mut kyllä hermonpartaalle. Ei täydellisiä ihmisiä ookkaan ees , niitä voi etsiä kyllä ihan mistä vaan ja kuinka kauan vaan , muttei niitä löydy.
EN minäkään mikää täydellinen ole, mutta en tarvi myös mitään täydellisiä ihmisiä elämääni.
Mitä sillä on väliä onko käynyt salilla jatkuvasti, onko kaatanut montako naista ja mitä kauneus tuotteita käyttää. Mun mielestä , se minkälainen on ihminen sisältä on ok tapaus , ei se joka on maailman komein ja pönttö päästänsä ja ei ole käytöstapoja.
 Miten jotkut naiset voivat nähdä siinä miehessä jotain hyvää, mua ainakin oksetti . Ja sarja on ihan typerä, enkä kato sitä enään toiste.

Ja myös se , että näkee niitä "täydellisiä " naisia . Ylistetään kaikkee ja eletään omassa ympyrässä.
Onko se nyt sitten hienoo , kun ei ole enään sitä aitoa itseään . On silikoonit, tekoripset ja kaikkee muutakin . Pinnallista kauneutta , onko se hienoo?? Ja puhumattakaan siitä , että ollaanko ala-koulu ikäisiä vai ollaanko aikuisia . Joillakin ihmisillä on vissiin vaikeuksia esim. tervehtiä . Tätä näkyy tässä naisten maailmassa . Ei kukaan ole niin hyvä , etteikö voi tervehtiä toisia , se vaan kuuluu hyviin tapoihin. Mutta jos tosiaan vaan näkee itsensä ja luulee olevansa täydellinen ihminen , mitä ei ole ees , niin voi jokainen mennä itseensä ja miettiä , minkätakia käyttäytyy lapsellisesti toisia kohtaan .

Minä murehdin aina kaikkea. pelkään ja mietin liikaa asioita ja annan välillä tunteelle vallan . Mulla ei ole varaa arvostella toisia , ei ees henkilökohtaisestikaan . Yritän ymmärtää ihmisiä , mutta välillä en vaan tajua .
Mulla on myös niin , että aina kun luulen olevani oikeessa jossakin asioissa , yleensä olen ( ihmistuntemus) Osaan lukee ihmistä päältä, koska kokemusta on ja niitä seuraan , kyllä toisten ihmisten käyttäytymisestä osaan jo arvata loput.

En halua puhua itsestäni , en yleensä ees puhu mitään mikä koskee mua , pakenen ja välttämättä en käsittele sitä asiaa enään , kun vast ajoskus vuonna jotain . Jos joku kysyy multa jotain , mikä liittyy muhun , yleensä vastaan tai en halua vastata jolloin jätän vastauksen väliin.

Havahduin yks kerta , yhdessä paikassa missä vietin iltaa kavereiden kanssa . Tuntematon ihminen kysyi multa, miks en ole puhunut moneen aikaan mitään tai osallistunut keskusteluun . Se on totta en osallistunut , ainakaan puhumalla päälle . Olen kuuntelija tyyppiä ja jos jossain vaiheessa tulee semmonen väli että voi puhua niin puhun . Mitä siitä on hyötyä jos kaikki huutaa päällekkäin . Puhuu jos semmoinen mahdollisuus tulee, muulloin on hiljaa .
Ja osaan nauttia kavereiden seurasta , silloin voi olla rennosti ja mulla on kyllä hauskaa .

Ja jos joku kehuu mua, en osaa ottaa sitä vastaan . En pidä itseäni mitenkään erikoisena , olen ihan tavallinen . Yks kaveri joskus sanoi minulle: " olet aina niin huoliteltu " Mutta tähän vastaan, etten ole. Kotona kuljen ilman meikkiä, kauppaan lähden usein ilman meikkiä ja kotivaatteissa. Miks tarvis laittaa itseään aina parhaimpiin vaatteisiin tai meikkiin . En halua , enkä jaksa laittaa itseäni jatkuvasti. Voisin muuttaa itsessäni vaikka mitä . Kolmen lapsen syntymän jälkeen tuntuu, ettei kroppa ole enään missään kunnossa. Haluaisin , että olisi kunnossa , niinkuin silloin joskus nuorempana .

Kerran pidin häissäni hiuspidennyksiä, sen jälkeen päätin etten ikinä enään ota semmosia . Tekoripsiä olen kerran pitänyt semmoiset hapsut , niitäkään en ehkä enään ota , silikooneista haaveilen, mutta saavat jäädä sinne missä ovatkin. Ainoastaan ripsipermanenttia olen ottanut useammin, siitä tykkään , ei ole tekoa. Kasvohoidossa käyn silloin , kun mahdollista. Parturissakin useasti hiuksiani värjäyttänyt. Särkylääkkeitä/ Antibiootteja en  syö ellei ole pakko . Tatuointeja olen ottanut( pienen kokoisia ja usein piilossa ) .En tykkää käyttää pajastavia vaatteita. Välillä mua naurattaa niin , että saatan naureskella yksinäni kippurassa vaikka olisin jossain kaveriporukassa , muutan vaan joitain asioita  päässäni, että rupee naurattaa ja sitä voi jatkua jonkin aikaan ja kyyneleet vaan valuu . . . se on sitä mukavaa elämää ja keho rentoutuu .

Mistä itsessäni tykkään : Olen tyytyväinen kaulasta ylöspäin :) Mutta välillä tuntuu, että tykkään koko kropasta , ainakin aamulla , sitten iltaa kohden näyttää kaameelta ( kai se on vaan mun päässäni ) .

Olis hyvä, että ihmiset ajattelisivat omaa hyvinvointia , eikä havittelisi sitä täydellisyyttä vaikka sillä , että laittaa kropan kovaan rääkkiin tai alkaa laihduttaa liikkaa itseään ja sairastuu lopulta . Minä itse en ole mikään kovin laiha ( tai olen normaali kokonen ) silti haluan pudottaa painoa vaivaiset 4 kiloa , tiedän kuulostaa hullulta , olen silloin aika rajoilla ali ja normaalipainon kanssa .

Mummin viimeisin huomautus oli , että " mikä tossa on" luulin hänen näyttävän mun korua , mutta hän katsoikin mun solisluuta joka näkyy vahvasti ja osoitti sitä ja sanoi : " koita syödä" . ( mulla ny aina on se näkynyt , en saa sitä pois ) Mummin mielestä olen ollut aina laiha , usein sain siitä kuulla ja usein vastasin vaan , että: " joo joo". Nytpä kukaan ei enään huomauttele niistä asioista , mistä mummi huomautteli ( välillä kaipaan niitä ja myös niitä hupsuja huomautuksia ). Välillä tuntuu elämä ihan mahdottomalta , ilman mummia. Se ymmärsi mua ja oli elämän kokemusta. En voi kysyä häneltä neuvoja .

Mutta olishan se hienoo näyttää missiltä :D Mutta en haluais kyllä. Kerran ajattelin laittaa hakemuksen yhteen tv- ohjelmaan olisko pari kuukautta sitten ja olin jo yön alussa laittamassa ( ei mikään missi ohjelma ) yhteen liikunta juttuun. Niin aloitin tekee hakemusta ja pähkäilin ja olin melkein lopussa ja päätin etten halua kyllä yhteenkään ohjelmaan ainakaan vapaaehtoisesti. Pyyhin kaikki tiedot ja sammutin koneen . Jälkeenpäin ajattelin , että ihan hyvä kun siinä vaiheessa keskeytin . Ei musta oo siihen . Ja olis toinenkin ohjelma mihin olisin voinut itseni ilmoittaa, en halua julkisuutta .

Välillä ajattelen myös tästä blogi jutusta , että koska lakkaan kirjoittamasta ja laittamasta kuvia tänne . Jotenkin en vaan halua avata elämääni liikaa kaikille , kun ei ole mitään suurta kertomusta mun elämästä. Tai olis, mutta en halua vaan asioista puhua .

 Se semmonen tarina . . .

Hyvää viikkoa kaikille .

<3 Alina

Pojan synttärit ja Asuntomessut

Heips!

Tuntuu, etten ehdi ollenkaan kirjoittelemaan tääl enään , ainakaan kovin usein .

Pieni neiti on kasvanut niin , että sen perässä saa jo mennä ja noukkia pois aina, kun se yrittää jotain kaataa tai pistää suuhunsa . Polvilleen jo nousee , konttaa kovaa kyytiä, työntää kaiken suuhunsa ja ilmoittaa kyllä, jos häntä jokin asia ei miellytä. Vierastaan on myös ruvennut jonkin verran. Pian hän on jo 8kk. Aika menee  kovaa vauhtia jo eteenpäin.

Remontti on meillä pahasti kesken, vielläkin . En ihan siihen mennes saa uusia tiloja, mitä ajattelin. Se saa mielen järkkyy, kun juoksee rakennuksesta rakennukselle.
Tuntuu, kun asuisin "mökillä". Kertakäyttöastioita, telkkaria, mikroa ja jääkappia . Vesipiste eri paikassa. Valmisruuat ja leivät eivät oikeen enään uppoa. HALUAN JO UUDEN KEITTIÖN.

Tänä kesänä reissut jäi tekemättä ( jotain tarvis kyllä kehitellä viel , vaikka alku syksylle ) Lomaa jäljellä enään tulevalla koululaisella n. viikon . Hän on painellut menee kavereiden ja serkkujen kanssa koko kesäloman. Nyt tämä viikko menee aikataukujen korjaamiseen ja jälleen kerran siihen arkeen panostaen.

Pieni neiti tuli ensimmäistä kertaa kuumeeseen , sitä sitten hoitaen.

Pojan synttäreitä vietettiin jo oikeana päivänä, kun lähdettiin Naantalin kylpylään . Syötiin hyvin, uitiin, nähtiin julkkiksia ja myös päästiin seuraamaan Risto Räppääjän uuden elokuvan kuvauksia . Aina kehun , etten ole paikalla kun niitä kuvataan . Nyt kerrankin satuttiin olemaan oikealla hetkellä, oikeassa paikassa .

Aamupala

 

Pojan kaverisynttäreitä vietettiin pihalla Ulkosaunan ja paljun merkeissä. 11 lasta , herkkuja ja hyvä ilma, vaikka viileetä olikin . Kaikki nauttivat .

Asuntomessuille lähdettiin seuraavana päivänä Vantaalle. Ihan ok reissu. Mutta mitään uutta ei oikeen ollut, samaa tyyliä vähän oli joka talossa . Värimaailmakin oli perus, toistui talosta toiseen . Musta valkoista oli paljon , harmaan sävyjä ja ruskehtavaa sisustuksissa. Uuttavanhaa oli kans jonkin verran . Upeita sistuksia , saatiin paljon ideoita wc tilaan, olohuoneeseen ja keittiöön . Takkoja myös käytiin katsomassa ja siihenkin löydettiin ehkä se sopiva pinta ja myös kokokin . Sivu juttuna , tutustuttiin terassin pintoihin ja hintoja tiedosteltiin.
On tää rakentaminen kyl " raskasta " ainakin odottaminen ja miettiminen .

Elle Jokikunnas suunnitteli tämän

Olli Herman suunnitteli tämän kohteen 

Nähtiin  myös yhdessä kohteessa sisustussuunnittelija Iisa Strand .

Mieleen jäi joistakin kohteista kattohuoneistot ja uusi trendi katolla kasvoi sammalta ? ( Ei ollut mielestäni hienon näköinen katto missä oli sammalta ( joku metsämörrin talo, tulee mieleen semmoisesta katosta :D )

Palaillaan , hyvää päivän jatkoa kaikille :)  <3 Alina